Hyvää isänpäivää!

Leivoin kakun. Koristelin sen hienosti ja kutsuimme vanhempasi meille isänpäiväkahville. Juuri 2v. täyttänyt esikoisemme nukkui pihalla vaunuissa päiväunia kun vanhempansi saapuivat iloiten. Isäsi hykerteli, mitä ihanaa olin taas leiponut ja otti kuvia ja pohti kuinka täällä on aina tarjottavat kohdallaan.

Pieni nukkui vielä kun istuimme pöytään. Olin hiljaa. Annoin sinun kertoa.

- Ensin tässä on vähän tällaisia iloisia uutisia, aloitit takellellen.

Kaikki ne tilanteet ovat palaneet muistiin ja muistan sen tunteen ja tilanteen ja kuinka äitisi puhkesi iloiseen hymyyn, hän varmaan arvasikin.

- Meille tulee vauva..

Äitisi hymyili iloisena ja isäsi onnitteli kovasti..

- Ja me eroamme.

Se ilo vaihtui välittömäksi epäuskoiseen katseeseen ja kaksi ihmistä katsoivat meitä, toisiaan ja olivat kysymysmerkkinä.

- Minulla on ollut muita naisia ja me erotaan sen takia.

- Mitä sinä olet mennyt tekemään, voi hyvää päivää, appiukko sanoi. Anoppi pudisteli päätään.

Esikoinen alkoi heilua vainuissa. Olin edelleen hiljaa. Kyyneleet valuivat poskiani. Kuivasin ne ja nousin pöydästä. Nosti iloisena esikoisen terassilta sisälle ja hänen suloiset silmänsä kirkastuivat päiväunien jälkeen kun hän huomasi isovanhemmat ruokapöydässä.

Esikoinen sai välipalaa ja herkkuja.

- Nyt sinä lopetat nämä hommat ja olet rehellinen vaimollesi, te ette eroa ja sillä selvä, jyrähti appiukko pojalleen. Tämä oli vuosiin viimeinen kerta kun hänen kanssaan tarvitse asiasta puhua. Myöhemmin opin, että tässä perheessä kaikki vaikeat asiat vaietaan kuoliaaksi eikä niistä ikinä puhuta avoimesti ja rehellisesti. Esitetään viimeiseen asti ja pidetään kulisseja. Olet vanhempiesi kasvatuksen tuote...

Sinun toimintasi ei loppunut siellä se oli vasta alkanut, se sai myöhemmin vielä sairaampia piirteitä. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tämä oli tässä! Se on loppu nyt!

Mikä sinulla on?

Lottovoitto